keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Prologi 2 ~ Hendriettan päätös

"Tämä sanoi tuntevansa henkilön, joka ehkä osaisi auttaa."


Pieni Isabella haukotteli isosiskonsa Hendriettan sylissä, tämän kuunnellessa Fredrikiksi esittäytyneen miehen selitystä, siitä minne heidän pitäisi lähteä löytääkseen oikean talon ja oikeat henkilöt. Hendrietta kiitti miestä kohteliaasti ja lähti pikkusisko sylissään kävelemään kohti etelää ja Aurinkoniitty 3:a. Isabella alkoi pian kyllästyneenä rimpuilemaan siskonsa sylissä ja vaati päästä itse kävelemään.

Hetken käveltyään he saapuivat oikeaan osoitteeseen ja kävelivät sisään valkoisesta portista. Pihalla leikkineet lapset juoksivat sisään selvästi kauhistuneina jostakin, varmaankin nuoremman vieraan tytön ihonväristä. Hendrietta käskei Isabellan odottaa portilla, kun hän itse kävisi koputtamassa oveen, jonka avasi nopeasti nuorehko hieman tummempi, lyhyt nainen, jolla oli kiiltävät ja tuuheat lähes lantiolle ulottuvat suklaanruskeat hiukset. Nainen kysyi Hendriettan asiaa, ja nuori nainen selittikin sen uudelleen ja osoitti lopuksi portilla istuvaa Isabellaa. Itsensä Cathrineksi esittäytynyt nainen hymyili ja viittoi Isabellaa tulemaan lähemmäs. Tyttö lähstyi epävarmasti, mutta nähdessään Hendriettan iloisen hymyn hän pääsi hatarasta kävelytaidostaan huolimatta ovelle melko nopeasti. Hendrietta kertoi Isabellasta Cathrinelle. Nainen nosti ujostelevan Isabellan syliinsä merkiksi siitä, että Isabellalla olisi nyt uusi koti.

Cathrine kysyi haluaisiko Hendriettakin jäädä heidän luokseen, heillä olisi runsaasti tilaa myös Isabellan siskolle. Tyttö kuitenkin hylkäsi pyynnön ja kiitti useasti kävellessään pois. Isabella purskahti lohduttomaan itkuun ja nojautui kohti Hendriettaa, tytön ainoaa turvaa hänen lyhyen elämänsä aikana. Cathrine kumartui Isabella sylissään nostamaan Hendriettan jättämän muovipussin, Isabellan koko omaisuuden, ja lähti sitten pieni taapero sylissään takaisin sisälle. Isabella ei sen koommin nähnyt Hendriettaa, eikä kukaan tiedä mitä hänelle tapahtui. Hendrietta todennäköisesti tappoi itsensä nopeasti Isabellan luovuttamisen jälkeen tietäen, että tytöllä olisi viimeinkin hyvä olla.

Sisällä Isabellalle esiteltiin muu perhe, Isä Jason, heidän vanhin tyttärensä Grace ja kaksostytöt Maya ja Maisie. Kaksoset olivat leikkineet pihalla ja säikähtäneet Isabellan ihonväriä. Identtisiä kaksosia ei toisistaan erottanut, joten nuorella ottolapsella oli paljon opittavaa, onneksi kieli sentään oli sama. Grace otti Cathrinen kanssa tehtäväkseen kasvattaa Isabellan ja tutustua lapsenhoitoon, olihan hänellekin tulossa perheenlisäystä yhdessä poikaystävänsä Embryn kanssa.
 
Isabellan uudessa perheessä vuodet vierivät, juhlia tuli ja meni. Tytön kasvaessa lapseksi ja tämän opittua lukemaan, Cathrine kertoi Isabellalle tämän historian niin tarkkaan, kuin itse sen tiesi ja antoi Hendriettan, jota Isabella ei nuoresta iästää huolimatta ollut unohtanut, kirjoittaman kirjeen, jossa kerrottiin lisää heidän perheestään ja pyydettiin Isabellaa levittämään heidän Telluslaista geeniään Dellukselle ja kertomaan aina uudelle sukupolvelle heidän kantaäitinsä tulosta Dellukselle, kaikki tämä oli kirjoitettu Hendriettan suukoilla ja halauksilla täyttämään kirjeeseen. Vanhempana Isabella ymmärsi, että tämä oli ollut heidän vanheempiensa suunnitelma, joskin he olivat päätyneet väärälle planeetalle. Hänen pitäisi levittää Telluksen geeniä Dellukselle ja pelastaa heidän sukunsa ja Telluksen asukkaíden "rotu".
 
Isabellan elämä oli ensikertaa oikeasti onnellista kun hänet valittiin koulunsa parhaaksi oppilaaksi ja hän sai ensikertaa oikeasti omaa rahaa, mutta tämäkin raha piti pistää säästöön tulevaisuutta varten. Jossakin vaiheessa Isabellan ollessa teini-iän loppuvaiheilla alkoi kaupungilla kuulua juoruja hänestä, hän oli muka friikki ja hullu, mielisairaalaan hänet pitäisi muka laittaa. Isabella ei ymmärtänyt tällaista ollenkaan, kunnes sai tietää uuden kaupunginjohtajan tulleen naapurikaupungista, jossa ei oltu niin ystävällismielisiä muualta avaruudesta tulleita kohtaan.
 
Uusi johtaja ei tiennyt Isabellan olevan aivan normaali sim, lukuunottamatta tämän historiaa toisella planeetalla. Henrik Frio pisti pystyyn kapinarintaman joka tuli aseistautuneena Isabellan uuden perheen kotiin ja tappoi jokaisen sieltä löytyneen ihmisen. Onnekseen Isabella oli kuitenkin kaupungilla Mayan ja Maisien, sekä Gracen nuoren tyttären Samanthan kanssa iskun tapahtuessa, joten he jäivät eloon. Oikeastaan kaupunginjohtaja onnistui tappamaan vain Cathrinen, Gracen ja Embryn, sillä Jason oli jo kuollut aikaisemmin vanhuuteen.
 
Isabellan, Mayan, Maisien ja Samanthan pelastuttua ja Isabellan tapettua kaupunkilaisten avustuksella kaupunginjohtaja Frion, he päättivät Maisiesta tulevan uusi kaupunginjohtaja ja Mayan ottavan Samanthan huollettavakseen. Isabella jätti kotinsa uudelleen ja lähti kohti uusia seikkailuja. Lapsena ansaitsemillaan säästöillä hän osti kaupungin suurimman tontin ja rakensi sinne pienen mökin.

Ja tästä alkaakin tarinamme ja Isabellan tehtävä jatkaa sukuaan 10 sukupolven ajan ja ehkä vielä pidempäänkin.


Ja loppuun vielä pari kuvaa Isabella Ceulista. Esimmäisen sukupolven edustajasta.






Nyt sittte prologit valmiina, toivottavasti tykkäsitte!

//Muokattu 11.8.2014

1 kommentti: