lauantai 24. toukokuuta 2014

Osa 17 ~ Takaisin Twinbrookiin

Ranska on yhä edelleen täysin google kääntäjästä!

Aurinko laski kauniisti länteen Pariisin taakse ja sai Ranskan pääkaupungin hohtamaan kauniisti ilta-auringossa.


Janet katsoi Gastonia syvälle silmiin. Gastonin suudelma ei ollut tullut naiselle täytenä yllätyksenä, mutta siltikään hän ei saanut sanaa suustaan. Kahden simin välille laskeutunut aavemainen hiljaisuus rikkoutui Gastonin hiljaisiin sanoihin. "je suis désolé" (anteeksi)


Janet pudisti sanoja ymmärtämättä päätään ja painoi huulensa vasten Gastonin huulia. 


"Älä sano mitään", Janet hymyili ja sai Gastonin nauramaan. "Miksen?" Gastonin kysmys sai Janetin pudistamaan uudelleen päätään. "Älä pilaa hetkeä."


Lopulta Janetin puhelimen alkaessa soittaa Jessican numerolle asetettua puhelinnumeroa Gaston sanoi, ettei häntä häirinnyt, jos Janet nyt lähtisi. He olivat saaneet viettää ihanat kaksi päivää yhdessä ja he voisivat aina puhua puhelimitse ja vierailla toistensa luona. 


Gastonin kävellessä poispäin Janetin silmäkulmaan nousi kynel, joka lähti valumaan poskea pitkin alaspäin. Hänen oli jo nyt ikävä Gastonia.


Lentokentän hotelliin päätyään Janet nukahti Jessican ollessa vielä suihkussa. Hänen unensa näytti levolliselta, mutta totuus paljastui vasta pintaa syvemmällä. Hänen unensa Gastonista oli rauhaton ja Jessican tultua huoneeseen, nukkuva Janet huusi vihaisesti Gastonille ja käski tätä lähtemään pois luotaan, ikuisiksi ajoiksi.


Vielä ennen aamun sarastusta naiset ajoivat hotellilta lentokentälle. Janet onli hiljainen ja Jessica koetti keskittyä ajamiseen pimeässä ja kaatosateessa.

***


Kotiin päästyään molemmat naiset olivat hiljaisia. Oli sanomattakin selvää, että Janetilla oli ikävä Gastonia.


Ja vaikkei Jessicalla olekkaan mitään Janetin tekemään ruokaa vastaan, hän halusi takaisin syömään lisää ranskalaisia ruokia, joista harmillisen useaa hän ei ollut kahden päivän aikana ehtinyt maistamaan.


Vielä samana päivänä Janet päätti soittaa Gastonille. Hän valitsi huolella ulkoa opettelemansa numeron ja nosti hiljaisena luurin korvalleen.


Muutaman tuuttauksen kuluttua Janetin kasvoille nousi hymy ja Gastonin ääni kuului puhelimesta selkeänä. "Gaston tässä hei, en ole juuri nyt tavoitettavissa, mutta jos asiasi on tärkeä, jätä viesti. Kiitos!"


Janetin iloinen hymy hyytyi nopeasti hänen astuessaan ulos kylpyhuoneesta. 


Janet käveli suoraan rakkaan pianonsa luokse ja alkoi soittaa surullista ja mahtipontista musiikkia. Sormien juostessa koskettimilla automaattisesti osuen aina oikeille kohdilleen, Janetin aivot pohtivat erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta hän päätti alkaa tehdä sitä, mitä hän suunnitteli jo sairaalassa sängynpohjalla maatessaan.  


"Lähden käymään kaupungilla", Janet huikkasi juostessaan ulos ovesta. Hän todella oli päättänyt toteuttaa unelmansa ja ryhtyä näyttelijäksi.


Noustessaan ensimmäistä kertaa autonsa rattiin häntä ensimmäisen kerran alkoi huolestuttaa. Entä jos hän ei olisikaan tarpeeksi hyvä näyttelijäksi?


Lähestyessään varovasti Twinbrookin studion ovea Janet tunsi sydämmenlyöntiensä tihenevän. "Hyvin se menee", hän kuiskasi tyhjälle pihalle ja koputti oveen.


Nuoren miehen avatessa oven ja kysyessä kuinka hän voisi olla avuksi, Janet rohkaistui. "Olen Janet Ceul ja tulin koe-esiintymiseen, josta oli ilmoitus torstain sanomalehdessä", Janet hymyili miehelle ja sai kutsun astua sisälle toimistoon. "Odotatko pienen hetken?" Mies sai kysymykseensä vastauksena nyökkäyksen.


Hetken odotus venyi yli tunniksi, mutta kun lopulta Janet kutsuttiin sisään harjoituslavalle hänelle selitettiin, miksi hän oli joutunut odottamaan. Teatterin johtajan oli pitänyt etsiä tarpeeksi ihmisiä katsomaan Janetin koe-esiintymistä, jotta siitä tulisi laillinen ja hyväksyttävä. Ihmisiä vaan ei ollut tahtonut mistään löytyä, sillä kaikki elokuvantekijät olivat kukkuloilla kuvaamassa takaa-ajokohtausta. Lopulta saadessaan esityksensä loppuun ja otettuaan vastaan palautteen Janet ohjattiin takaisin toimistoon. "Onneksi olkoon Janet, sinut on valittu esittämään Catherynia meneillään olevan elokuvan loppukohtaukseen, jossa päähenkilö tapaa pikkusiskonsa Catherynin vuosien päästä uudelleen", miehen onnittelu oli Janetille päivän piristys, ja hän unohti täysin, ettei Gaston ollut vastannut hänen puheluunsa.


Päiväuniltaan herättyään Jessica löysi Janetin nyyhkimästä puhelin korvallaan. Hän arvasi nopeasti, ettei Gaston taaskaan vastannut Janetin puheluun.


Jessica katsoi Janetia huolestuneesti ja Janetin nostaessa katseensa hitaasti lattiasta hän nosti sormensa huulilleen. "Ole hiljaa, kuuntelen hänen ääntään!"

***


Lopulta illan pimetessä molemmat naiset keskittyivät kehittämään soittotaitojaan. Jessicalla oli vielä hieman hankaluuksia saada sormiaan oikeille paikoilleen, mutta Janetilla oli aikaa katsoa huurtuvaa ikkunaa edessään.


Painaessaan D duurin yhtäkkiä väärin hän tekee päätöksensä. Hän ei enää yrittäisi tavoittaa Gastonia puhelimitse. Mies saisi itse pitää huolen heidän suhteestaan, jos se on hänelle niin tärkeä.

---
Siinä se! Naiset on nyt takaisin kotona ja Janet nyt sitten teki mitä teki. Miten käy? Pysyykö hän päätöksessään? Tämä osa oli Janet painotteinen, mutta en mä Jessicaa unohda, häntä enemmän seuraavassa osassa. Ai että tätä osaa oli kiva kirjottaa ulkona lämpimässä ja haikailla itse tulevaa kesää ja ranskaa, jonne ehkä pääsen! :D Jossain välissä koitan saada kirjoitettua toisen extran ja taloesittelyn, vaikka taloa, nyt tässäkin osassa hieman taas enemmän näkyi. Naisten makuuhuoneet vielä taitavat olla vähän vähemmän nähtyjä. :)
Heittäkää taas kommenteilla!

2 kommenttia:

  1. Jeee osaosaosa!
    Mutta eihän Janet saa luovuttaa Gastonin suhteen :c Ne on niin suloisia! Toivon todella, ettei Gaston paljastu vain yhdeksi niistä silmät tuikkien virnistelevistä hurmuripojista jotka lupaavat soittaa ja joista ei enää koskaan ikinä milloinkaan kuullakaan mitään ;_; Et olisi niin ilkeä! :c

    Oih ihanaa, oon niin kateellinen! Mulla on ollu jo monta vuotta päällä hirvee matkakuume, ja - no, palan kyllä halusta päästä aika moniin paikkoihin mutta silti - Ranska on yks niistä suurimmista unelmista :D

    Anyways, ääh, en osaa kommentoida mitään järkevää. Janet-raukka. Saipa se sentään onneksi itselleen töitä, jotakin hyvää tässäkin! :D Ja hirmu ihana osa tää silti oli, vaikkakin vähän haikea kun jouduttiin jättämään Gaston Ranskaan ja sitten se lurjus ei edes vastaa puhelimeen :c

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeij! Kiitos kommentista!

      Jos mä vaan pysyn hiljaa enkä kerro mitään vaikka kuinka tekis mieli? Vaikka enhän mä normaalistikaan ole ilkeä! :D Nyt jätän kuitenkin sanomatta.

      Se on oikeastikin ihana paikka, vaikkei ihmiset siellä hyvää englantia puhukkaan... :D Suosittelen kolmen tunnin Ranska-kokemuksella. (Olen siis ollut Ranskassa about 3 tuntia! :'D )

      Haha, saat anteeks! Kesä tulee ja rentoudutaan kaikki oikeen kunnolla? Kiitos kommentista! :)

      Poista